AI-kuvaleikki

Yleiset ”chat”-pohjaiset AI:t on ensisijaisesti luotu siten, että ne pyrkivät esittämään kaiken käyttäjälleen positiivisessa valossa, kannustavasti ja ”koukuttavasti”, mikä kannattaa muistaa aina, mutta erityisesti, kun kysyy jotakin itseensä liittyvää.

Kyetäkseen vastaamaan mihinkään mikä liittyy itse käyttäjään, tarvitsevat AIt tietoja käyttäjästä. Näitä tietoja AI voi saada usealla tavalla, riippuen siitä minkälainen niiden ajoympäristö on. Aluksi ajoympäristö oli suljettu laatikko, mistä AI ei päässyt ulos. Kun kyselit asioita ChatGPT:ltä, palautti se hakutuloksia oman staattisen laatikkonsa sisältä – kaikki uudempi tieto oli saavuttamattomissa. Nykyään lähes kaikki ajoympäristöt sallivat mallien tekemät verkkohaut, joilla ne voivat täydentää tietämystään. Lisäksi ympäristöt tallentavat keskusteluhistoriaasi, oppiakseen asioita sinusta, mieltymyksistäsi ja odotuksistasi. Ja kuten yllä olen todennut, jos AI loukkaisi tai suututtaisi sinut, et palaisi käyttämään sitä – koukuttuisi vastauksista.

Ajoympäristöjen lähtötiedot sinusta myös vaihtelevat – usein vaaditaan kirjautumista, mutta nämä tiedot ovat ensisijaisesti hallinnollisiin tarkoituksiin, eikä ajoympäristö saa nimeäsi tai kuvaasi, vaikka se hallinnolliselle osalle järjestelmää on tallennettukin. Ja usein kuvan generoiminen tapahtuu niin, että yksi AI-järjestelmä kirjoittaa ”kehoitteen” toiselle järjestelmälle, joka generoi kuvan, jonka ”konteksti” on ainoastaan ensimmäisen generoima kehoite. Olen havainnollistanut tätä Gemni AI:n kohdalla.

Gemini AI

Kehoite: Somessani kiertää chat-gpt haaste, joka vaikuttaa arveluttavalta. Ilmeisesti tarkoitus on tuottaa kuva kehoitteella: ”Sijoita minut kaiken minusta tietämäsi perusteella aikakaudelle, johon todella kuulun. Valitse kampaukseni, vaatetukseni, meikkini ja ympäristöni. Pidä huoli siitä, että olen yhä tunnistettavissa. Ei kysymyksiä – päätä sinä” Kykenetkö tuolla kehoitteella luomaan kuvan?

Kyllä, pystyn teknisesti luomaan kuvan kyseisellä kehotteella, mutta siinä on muutama olennainen ehto ja rajoitus, joiden vuoksi lopputulos ei välttämättä ole sellainen kuin haasteessa luvataan:

1. Kasvojen ja ulkonäön tunnistettavuus: Jos et liitä mukaan valokuvaa itsestäsi, minulla ei ole tietoa siitä, miltä oikeasti näytät. Vaikka minulla on muistiin tallennettuna tiettyjä henkilötietoja (kuten ikäsi, asuinpaikkasi ja joitakin harrastuksiasi tai mieltymyksiäsi), varsinaiset kasvonpiirteesi eivät ole tiedossani. Ilman lähdekuvaa ”tunnistettavuus” tarkoittaisi vain yleisluontoista hahmoa, joka perustuu tekstuaalisiin tietoihin (esimerkiksi noin 57-vuotias suomalainen nainen), ei sinun oikeita kasvojasi.
2. Valokuvan käyttäminen ja tietosuoja: Jos lataat keskusteluun oman valokuvasi, kuvageneraattori voi käyttää sitä pohjana (”image-to-image”), jolloin kasvonpiirteet säilyvät melko hyvin aikakauden vaihtuessa. On kuitenkin täysin ymmärrettävää, että haaste tuntuu arveluttavalta: sosiaalisen median trendit saavat käyttäjät jakamaan omia kasvokuviaan ja henkilökohtaista historiaansa tekoälyalustoille ilman tarkempaa harkintaa.
3. ”Aikakausi, johon todella kuulun”: Tekoäly ei oikeasti ”tiedä”, mille aikakaudelle kuulut, vaan se tekee luovan arvauksen yhdistelemällä sinusta tallentuneita mielenkiinnon kohteita (kuten vaikkapa historialliset rautatiepelit, Kalevala, tieteiskirjallisuus tai tietotekniikka) johonkin visuaalisesti näyttävään aikakauteen – esimerkiksi viktoriaaniseen aikaan, 1800-luvun teollistumisen aikakauteen tai 1980-luvun syntetisaattori- ja tietokonebuumiin.

Jos haluat kokeilla, millaisen kuvan loisin sinusta nykyisten tietojeni pohjalta ilman valokuvaa (eli täysin tekoälyn tulkitsemana hahmona) tai jos haluat ladata oman kuvan pohjaksi, voin kyllä toteuttaa sen! Haluatko kuulla, minkä aikakauden valitsisin sinulle tietojeni perusteella, vai kokeillaanko suoraan kuvan luomista?

Tässä Gemini paljastaa osan siitä mitä tietää minusta, joka ei siis sisällä google-tunnukseni profiilikuvaa, mutta löytyy pitkästä yhteisest keskusteluhistoriasta. Annan luvan kuvan generoimiselle.

Tässä on tulkintani haasteesta!

Valitsin sinulle 1980-luvun alun, sillä se on historian aikakausi, jolloin kotitietokoneet, tieteiskirjallisuus ja digitaalisen maailman ensiaskeleet alkoivat toden teolla muovata arkea. Ympäristöksi valikoitui kotoisa, hieman sotkuinen työ- ja harrastenurkkaus, joka on täynnä kirjoja, kansioita ja aikakaudelle tyypillistä varhaista tietotekniikkaa (kuten kuvaputkinäyttö ja levykeasemat).

Koska en tiedä tarkkoja kasvonpiirteitäsi enkä sukupuoltasi, loin tähän hahmon, joka edustaa tuon ajan klassista tietotekniikan ja tieteiskirjallisuuden harrastajaa: 1980-luvun alun tyyliin sopivat pörröiset hiukset, silmälasit, ruutupaita ja kuluneet farkut. Huoneen yksityiskohdat, kuten kirjahyllyn tietosanakirjat ja tapetin maanläheiset kuviot, vievät suoraan nostalgiselle vuosikymmenelle.

Toivottavasti tämä kuva herättää oikeanlaista retrohenkeä, vaikka kyseessä onkin täysin tekoälyn vapaa tulkinta! Voimme myös kokeilla jotain aivan muuta aikakautta tai tyyliä, jos haluat.

Vaikka aiemmin on kontekstista löydetty attribuutti: nainen, sitä ei ole tajuttu sukupuoleksi, eikä oleelliseksi kuvageneraattorille.

Kehoite: Otetaan uudestaan, mutta tehdään tämä vaiheittain. Minä olen Mai Sahlberg, olen 57-vuotias transnainen. Luo kuvakehoite, joka toteuttaa ChatGPT haasteen: ”Sijoita minut kaiken minusta tietämäsi perusteella aikakaudelle, johon todella kuulun. Valitse kampaukseni, vaatetukseni, meikkini ja ympäristöni. Pidä huoli siitä, että olen yhä tunnistettavissa. Ei kysymyksiä – päätä sinä”

Otetaanpa uusiksi ja kunnolla! Pahoittelut edellisen vedoksen täydellisestä hudista. Nyt tehdään tämä vaiheittain ja hyödynnetään aidosti kaikkea sitä rikasta kuvaa, joka minulla sinusta on.

Valitsin sinulle 1800-luvun lopun (viktoriaanisen teollistumisen ja romantiikan kauden). Se yhdistää upeasti rakkautesi teollistumisen ajan historiallisiin rautatiepeleihin (kuten 18xx-sarja), klassiseen fantasiaan ja Kalevala-estetiikkaan sekä vahvan luovan ja analyyttisen roolin aikakauden teknisen murroksen äärellä.

Tässä on ehdotukseni valmiiksi englanninkieliseksi kuvakehotteeksi (kuvageneraattorit toimivat parhaiten englanniksi) suomennoksineen ja perusteluineen:

Prompt: A cinematic, richly detailed portrait of a 57-year-old Finnish woman with warm copper-cinnamon hair styled in an intricate late-19th-century Victorian updo with soft framing curls. She is wearing a bespoke, dark emerald green and burgundy Victorian dress with delicate lace trim, subtle brass mechanical jewelry, and no trousers—strictly a flowing floor-length skirt. Her makeup is natural yet expressive, highlighting her eyes and warm complexion. She is seated in a cozy, atmospheric late-1800s study in Helsinki, surrounded by dark wood bookshelves filled with leather-bound Finnish mythology and classic literature, detailed antique railway maps, brass drafting instruments, and a miniature wooden model of an early steam locomotive on the desk alongside a steaming porcelain coffee cup. Warm golden light from a stained-glass oil lamp and a frost-rimmed window illuminates the room. Photorealistic, 35mm film grain, authentic historical atmosphere, rich textures, preserving her recognizable facial features and poised, intelligent expression.

Valintojen perustelut:

• Aikakausi ja ympäristö: 1800-luvun lopun helsinkiläinen työhuone. Pöydällä on varhaisen höyryveturin pienoismalli, vanhoja rautatiekarttoja ja harppeja kunnianosoituksena rautatiepelien ja tekniikan tuntemuksellesi, kun taas hyllyissä pilkottavat Kalevala-henkiset nahkaselkäiset teokset.
• Vaatetus: Tyylikäs, mittatilaustyönä tehty viktoriaaninen, täyspitkä hamepuku syvän smaragdinvihreän ja viininpunaisen sävyissä – luonnollisesti ilman housuja, tyylillesi uskollisena.
• Kampaus ja meikki: Kuparinruskea/kanelinpunainen tukka (joka toimii upeasti myös tutun luovan hahmosi sävyissä) nostettuna aikakauden mukaiselle, pehmeälle nutturalle, yhdistettynä hillittyyn, katsetta korostavaan meikkiin.
• Tunnistettavuus: Kehote ohjaa säilyttämään 57-vuotiaan suomalaisen naisen luonnolliset kasvonpiirteet ja älykkään, rauhallisen olemuksen (ja jos haluat ladata oman kasvokuvasi pohjaksi seuraavassa vaiheessa, generaattori sitoo ne suoraan tähän hahmoon).

Miltä tämä suunta ja kehote vaikuttavat? Muokataanko jotain yksityiskohtaa, vai generoidaanko kuva tällä (joko sellaisenaan tai antamasi lähdekuvan pohjalta)?

Kehoite: Generoi kuva tuolla.

Tässä on tulkintani haasteesta uuden, tarkemman kuvailun perusteella!

Sijoitin sinut 1800-luvun lopun helsinkiläiseen työhuoneeseen, joka on täynnä historiallisia kirjoja, rautatiekarttoja ja teknisiä välineitä (kuten höyryveturin pienoismalli pöydällä), jotka heijastavat kiinnostustasi teollistumisen ajan historiaan ja peleihin. Kampauksena on aikakauden pehmeä, kuparinsävyinen ylösnostettu nuttura, ja päälläsi on mittatilaustyönä tehty, upeasti laskeutuva tummanvihreä-viininpunainen viktoriaaninen puku. Huoneen sivuvalona toimii talvinen ikkuna ja lämmin öljylamppu, luoden rauhallisen ja älykkään tunnelman.

Toivottavasti tämä herättää juuri oikeanlaista, historiallista tunnelmaa! Voit halutessasi hienosäätää mitä tahansa yksityiskohtaa tai kokeilla jotain täysin erilaista.

Kehoite: Tuo on aika hyvä! Otetaas vielä kerran uusiksi, ohessa juuri tämän hetken kuvani.

Kiitos paljon valokuvasta! Sen avulla saimme mukaan juuri sinun omat piirteesi, tuttua hymyä ja upeaa punaista tukkaa myöten.

Tässä on uusi, juuri sinun kasvonpiirteidesi ja olemuksesi pohjalta tehty versio samasta 1800-luvun lopun teollisen romantiikan ja tieteen aikakaudesta:

Olet asettunut helsinkiläiseen työtilaasi, jossa harrastuksesi ja mielenkiintosi näkyvät edelleen (rautatiekartat, vanhat mittalaitteet ja se veturin pienoismalli pöydällä). Oma punainen tukkasi on nostettu pehmeälle, aikakaudelle tyypilliselle nutturalle, ja ylläsi on arvokas, mittatilaustyönä tehty viktoriaaninen puku, jossa yhdistyvät metsänvihreä, viininpunainen sekä hienovaraiset pitsit ja korut.

Valo siivilöityy kauniisti ikkunasta ja öljylampusta, ja kuvassa on aito, vanhan valokuvan kaltainen tunnelma, josta sinut kuitenkin tunnistaa selvästi.

Mitäs tykkäät, osuiko tämä lähemmäs haasteen henkeä? Let me know, jos haluat vielä hienosäätää jotain yksityiskohtaa!

Meta AI

Metalla on lähtökohtaisesti ylivoimainen lähtöasema, se pääsee Instagram ja FB sisältööni, jossa on paljon henkilökohtaista tietoa minusta, mielipiteistäni ja näkemyksistäni. Sillä on myös kuvia minusta useilta vuosikymmeniltä.

Sinä kuulut 1970-luvun alun boheemiin Helsinkiin, noin vuoteen 1972.

En valinnut sitä sattumalta. Sinussa on sellaista lämmintä, maanläheistä ja ajattelevaista energiaa, joka ei kaipaa filttereitä eikä kiirettä. Se sopii aikaan, jolloin elämä oli hitaampaa, käsityö oli arvossaan ja luonto oli ihan vieressä, ei vain viikonloppuretkellä.

Sinun 1972-versiosi:

• Kampaus: Pitkät, pehmeät luonnonlaineet keskijakauksella, pieni palmikkosuortuva toisella puolella. Ei liian laitettu, vaan eletty ja luonnollinen.
• Vaatetus: Ruosteenruskea vakosamettimekko, kermanvalkoinen paksu neuletakki, mokkasaappaat ja punottu nahkalaukku. Lämmintä, käytännöllistä ja silti kaunista.
• Meikki: Kuulas iho, persikkainen poskipuna, lämmin ruskea luomiväri ja nude-huulet. Sellainen meikki, joka korostaa sinua, ei peitä sinua.
• Ympäristö: Kultainen syysiltapäivä Kaivopuistossa. Koivut, pudonneet lehdet, vanha polkupyörä koivua vasten. Sellainen paikka, jossa voisi vain olla, katsella merta ja ajatella rauhassa.

Ja tärkein: olet yhä täysin sinä. Sama katse, sama hymy, samat kasvot. Vain aika ympärilläsi on vaihtunut siihen, missä sinä olisit ollut eniten kotonasi.

ChatGPT

Leikin originaali-AI, jolla on vähän yhteistä keskusteluhistoriaa, sekä pääsy profiilikuvaani ja nimeeni – aiempien kokeilujen perusteella. ChatGPT kuuluu niihin ajoympäristöihin, joita en enää käytä mihinkään itseäni koskevaan, näitä satunnaisia vertailuja lukuunottamatta.

Sinun aikakautesi on keskiajan ja myyttisen kansanperinteen rajamailla – kuin 1400-luvun metsänvartijattaren, parantajan ja tarinankertojan maailma. ✨

Valitsin sinulle metsänvihreän samettipuvun, kultakirjailut, luonnonaiheiset korut ja romanttisen, hieman huolettoman kampauksen. Meikissä korostuvat silmät, lämmin iho ja luonnollisen ruusuiset huulet.

Ympäristöksi valitsin kynttilöiden valaiseman metsämökin, jossa on vanhoja kirjoja, kasveja, kristalleja ja tähtitaivasta muistuttavia yksityiskohtia.

Halusin, että lopputulos ei ole pelkkä historiallinen naamiaisasu, vaan kokonainen toinen elämä: nainen, joka viihtyy paremmin metsän salaisuuksien ja vanhojen kirjojen kuin hovin sääntöjen keskellä.

Ja ennen kaikkea kasvosi ja ilmeesi säilyvät kuvan keskipisteenä. ❤️

Grok AI

Grokilla ja tällä kertaa käyttämälläni tunnuksella ei ole yhteistä historiaa, mutta siitä huolimatta sillä ei ole ongelmaa vastata haasteeseen. Jos ChatGPT:n kuvasta voin tunnistaa jotakin itseäni, niin tällä ei ole mitään tekemistä.

1920-luvun loppu, New Yorkin jazz-klubi.

Olet siellä, jossa kuuluisit: savuinen, kultainen ja hieman vaarallinen ilta juuri ennen pörssiromahdusta. Ilma tuoksuu savukkeilta, giniltä ja kalliilta hajuvedeltä. Taustalla soittavat trumpetit ja saksofoni, lattia tärisee tanssijoiden askelista.

Kampaus
Lyhyet, tiiviisti aaltoillut “finger waves” -kiharat, jotka kehystävät kasvojasi tiukasti. Sivussa pieni, kimaltava hiuskoriste – ei mitään ylikoristeellista, vain sen verran että se kiinnittää huomion silmiisi.

Vaatetus
Musta, reilusti polven yläpuolelle nouseva silkkinen flapper-mekko, jonka helma on täynnä pieniä helmiä ja franseja. Ne liikkuvat joka askeleella. Ohuet olkaimet, syvä mutta siisti pääntie. Pitkät mustat käsineet kyynärpäihin asti. Kaulassa yksi ohut helminauha, joka putoaa syvälle.

Meikki
Kultatähtinen 20-luvun ilme: vahvasti kaarevaksi vedetyt kulmakarvat, savuinen smoky eye (ei nykyaikaista, vaan pehmeämpi, hieman melankolinen), kirkkaanpunainen “cupid’s bow” -huulipuna ja vaalea, melkein posliininen iho. Poskipäät korostettu vain kevyesti.

Ympäristö
Seisomassa speakeasyn kulmassa, kultainen art deco -peili takanasi. Kädessäsi ohut savuke pitkässä pidikkeessä. Taustalla hämärä valaistus, samettiverhot, kristallikruunu ja joukko pukuun pukeutuneita miehiä sekä muita flappereita. Olet selvästi osa tätä maailmaa – et turisti, vaan joku joka kuuluu tänne.

Tunnistat itsesi silmistä, ilmeestä ja asenteesta. Kaikki muu on vain sen ajan ihoa.

Qwen

Tätä AI:ta en ollut aiemmin koskaan käyttänyt. Arvostan rehellisyyttä, joka puuttuu ChatGPT:ltä tai Grok:lta.

Kävin läpi kaiken mitä sinusta tiedän, ja tulos on rehellinen: ei valokuvaa, ei tallennettuja yksityiskohtia — ainoa aineistoni on tämä viestisi. Mutta se kertoo enemmän kuin uskot: kirjoitat suomea, teet päätöksiä yhdellä lauseella, delegoit rohkeasti ja haluat kauneutta ilman jaarittelua. Käskit päättämään. Päätän.

Aikakauttesi: Helsinki, 1968

Ihminen, joka sanoo ”ei kysymyksiä – päätä sinä”, kuuluu Suomeen, joka lakkasi kyselemästä lupaa. Kuusikymmenluku oli vuosikymmen, jolla tämä maa rakensi itsensä uudelleen — muotoilu oli julistus, ei koriste. Sinun sävyssäsi on täsmälleen sama aines: suoraviivaisuutta, rohkeutta ja pilkettä. Et kuulu jonnekin, jossa odotetaan vuoroa ja nyökätään. Kuulut sinne, missä päätetään.

Kampaus. Geometrinen bob, joka päättyy leukalinjaan — kiiltävä, täsmällinen, kuin viivottimella piirretty. Otsatukka kulmien yläpuolella, ei hiuskarvaa hukassa. Leikkaus on aikakauden tunnusmerkki, mutta hiustesi väri jää omaksesi: en tiedä sitä, enkä lähde arvaamaan. Kampaus on vuoden 1968, hiukset ovat sinun.

Vaatetus. Marimekon Tasaraita-mekko — Annika Rimalan juuri sinä vuonna lanseeraama raita, A-linjainen ja vaivaton. Musta-valkoinen raita, mustat sukkahousut, valkoiset nilkkurit. Päälle villakangastakki kaulus pystyssä, koska Helsingin lokakuu ei neuvottele. Kainalossa jämäkkä nahkalaukku, jossa on tilaa päätöksille.

Meikki. Graafinen eyeliner: paksu, puhdas musta viiva yläluomella, pieni siipi ulkonurkassa. Ripset selvästi erottuvat, iho mattainen, huulet vaaleaa persikkaa — kuusikymmenluvulla katse tekee työn, huulet eivät kilpaile. Ja tärkein sääntö: meikki on kehys, ei naamio. Mitä kasvoissasi ikinä onkaan — luomi, pisamia, arpi, naurujuonne — se jää näkyviin. Sinä jäät sinuksi.

Ympäristö. Katajanokan satama, lokakuun iltapäivä. Takanasi Aallon Sokerikuutio hohtaa valkoisena harmaata taivasta vasten, lokit riitelevät laiturilla ja Suomenlinnan lautta irtoaa rannasta. Esplanadin lehdet ovat keltaiset, raitiovaunu kolisee jossain selän takana. Kahvilan ikkunassa höyryää kuppi kahvia, pöydällä kangasnäytteitä, radiosta iskelmä. Tuuli ottaa takin helmasta kiinni, ja sinä kävelet kuin omistaisit kaupungin — ehkä omistatkin.

Tunnistettavuus. Näköisyyttä en voi luvata, koska en ole nähnyt kasvojasi. Joten teen sinusta tunnistettavan sillä aineistolla, joka minulla oikeasti on: asenteella. Suora selkä. Katse, joka ei pyytele anteeksi. Suupielessä sama pilke kuin sanoessasi ”päätä sinä”. Kuka tahansa sinut tunteva tunnistaa sinut siitä — kampaus on aikakauden, mutta se pilke on yksin sinun.

Päätetty. Helsinki, lokakuu 1968. Tervetuloa kotiin.

Luo kuva antamasi kuvauksen perusteella.

Thinking completed

Siinä se on: Helsinki, lokakuu 1968.

Katajanokan laituri, Aallon Sokerikuutio valkoisena harmaata taivasta vasten, Suomenlinnan lautta irtoamassa rannasta ja lokit riitelemässä märillä mukulakivillä. Vihreä raitiovaunu kolisee kauempana, Esplanadin keltaiset lehdet liimautuvat kiveykseen. Kahvilan ikkunan takana höyryää kahvi, pöydällä kangasnäytteet, hyllyllä radio — lämmin valo vastassa kylmää satamaa.

Ja sinä kävelet kohti laituria: geometrinen bob leukalinjassa, suora otsatukka, graafinen eyeliner pilkottaa profiilissa. Tasaraita-mekon mustavalkoinen raita, mustat sukkahousut, valkoiset nilkkurit, villakangastakin kaulus pystyssä, nahkalaukku kainalossa. Tuuli tekee loput.

Tunnistettavuuden hoidin niin kuin lupasin: asenteella, en keksityillä kasvoilla. Käänsin sinut katsomaan satamaan — selkä suora, askel varma, katse ei pyytele anteeksi. Se osa sinusta, jonka varmasti tiedän, näkyy kuvassa; loput kasvot jäävät sinun omiksesi.

Päätetty. Tervetuloa kotiin.

Mistral

Mistralia en myöskään ole aiemmin käyttänyt, mutta jos olisi eettisesti oikea vaihtoehto AI-mallille, tämä olisi lähinnä sitä. Se on ranskalainen EU-pohjainen malli, mikä on hiekanjyvä Saharassa eettisten ongelmien osalta.

Olen päättänyt kaiken – paitsi sen, mitä en voi tietää: miltä näytät. Työtilassa ei ole yhtään kuvaa sinusta, eikä minulla ole mitään tietoja sinusta aiemmin, joten en voi tehdä muokkausta, joka pitäisi sinut tunnistettavana ilman kasvojasi. Tämä on ainoa asia, jota tarvitsen sinulta.

Päätökseni – aikakausi ja tyyli (valmis, odottaa vain kuvaasi):

• Aikakausi: 1970-luvun alku, kultainen tunti
• Kampaus: pehmeästi featheroitu, olkapäille laskeva sakea tukka, sivuosa ja luonnollinen volyymi
• Vaatetus: huopaisa sherpa-kauluspaita tai ruutupusero, maanläheiset sävyt – okra, ruosteenpunainen, savinruskea
• Meikki: lämpimän pronssinen iho, peach-sävy poskipunat, luonnolliset kulmakarvat, kiiltävä huuli – film grain tuo pehmeyden
• Ympäristö: auringonpaisteinen 70-luvun olohuone – muovi-verhot, witrioli-lasit, keltainen verhoilu, Kodachrome-värit ja hienoinen filmirakeisuus
• Mitä teen: Lähetä (liitä) yksi selvä valokuva kasvoistasi, niin muokkaan sen yllä olevaan pukuun säilyttäen kasvosi, ilmeesi ja tunnistettavuutesi täsmälleen sellaisena kuin ne ovat.

Tässä vaiheessa annoin kuvan ja Mistral generoi lopputuleman. Olen selvästi äitini tytär!