Tänään alkoi jälleen kerran Burger Lovers festivaali Rautatientorilla ja tänä vuonna tarkoitus on olla armottoman rehellinen siitä mitä siellä suuhunsa pistää. Tänään en paikalle ehtinyt vaan päätin sitten tehdä itselleni huomiseksi referenssiburgerin. Huonostihan siinä kävi.
Tämän burgerin oli tarkoitus olla keskinkertainen kikkailematon normivalintamyymälä tekele. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli 100% naudanlihapihvi valmiina, jonka grillaisin parvekkeella avaten grillikauden 2025. Kuten Hesburger asian ilmaisee, asia on pihvi ja toinen asia on toinen pihvi, mutta joskus asiasta lipsutaan ja se sitten johtaa siihen, että korkkarit lähtevät alta ja muija laskee loppumäen seinään pehvallaan. Niin kävi nytkin.
Tamminen on laadun tae ja kun K-Supermarketin tiskissä oli kahden Naughtyn vieressä (4,49€ – 18,71€/kg) kuusi Tammisen jauhelihapihviä (4,49€ – noin 10€/kg) tarjouskanahaukan silmät muljahtivat ja käsi kauhoi mitään ajattelematta tavaraa koriin Rasilaisen HapisKimchin, Auran kurkkumajoneesin, Salaneuvoksen cheddarin jääsalaatin, tomaatin, chili-mixin, amerikan pekonin ja naughtyn pullien seuraksi.
Lopulta reseptiksi kuitenkin muodostui:
- Vaasan The BRGR Naughty pulla ~0,62€
- Flying Goose Coconut Sriracha ~0,11€
- Kaksi Tammisen pihviä ~1,16€
- Kaksi pekonisiivua ~0,62€
- HapisKimchi ~0,37€
- Tomaatti ~0,14€
- Poppiksen Habanero ketsuppi ~0,03€
- Salaneuvos Cheddar ~0,22€
- Suolaa, pippuria
Hinta noin 3,40€, ilman töitä. Olen ihan pesunkestävä ict-konsultti, mutta siitä onnellisessa asemassa että en myy enää itseäni enkä määritä hintaani, joten en edes uskalla arvata mitä vartti mikä tämän väsäämisen olisi asiakkaalle maksanut. Oletetaan, että olisin kilpailijan palkkalistoilla oleva junnu, niin se olisi erikoistarjouksessa 50€/tuntia eli 12,50€. Jolloin burgerin hinta olisi 15,90€. Mulla on tosin ict-alan kokemusta enemmän kuin suurella osalla junnuista on ikää, joten jos mut saat 50€/tunti, niin olen todella ihmeissäni.
Jaa, se kokoaminen. No, jäätiin siis siihen että täti oli tupsahtanut pehvalleen ja luisumassa alas mäkeä. Keli oli niin kamala ja leipätöissä melkein flow-päällä, joten totesin, että en jaksa, en viitsi pestä parvekegrilliä vaan säästän sen sunnuntain huviksi. Joten siis optigrillataan sisällä. Nohevana emäntänä olen jo ajat sitten havainnut, että jos pekonisiivut tunkee kylmään grilliin ja pistää sen lämpiämään lihalle, niin pekoni on näppärän rapsakkaa kun grilli sanoo: ”piip, piip”. Joten siis kaksi siivua grilliin ja puuhaamaan.
Grillin kuumetessa littaan pihvit ja ihmettelen koostumusta. Ja sitten katselen sisällysluetteloa – siinä on enemmän tuotteita kuin on tämän tädin meikkipussissa, mikä on varma merkki siitä ettei tuote kuulu optigrilliin eikä varsinkaan hampurilaiseen. Täysin järkyttyneenä mitään ajattelematta jauhan konemaisesti mustapippuria ja suolaa myllyistä päälle vaikka mausteitakin tuotteessa on enemmän kuin muijalla aamulääkkeitä, mikä on sekin varoittava merkki siitä, että tämä tuote ei ole tarkoitettu tuunattavaksi vaan pannun kautta soosin ja muusin viereen lautaselle. No, grilli sanoo: ”piip-piip” ja otan pekonit pois ja nakkaan pihvit kyytin ja siirryn misaamaan tomaattia tajumatta, että joo, en kuitannut grillille että tavara on nyt siellä. Tomaatin jälken tajuan että grilli vilkuttelee ja siirryn ajastimen käyttöön. Parin lisämiinutin jälkeen avaan kannen ja kiinnihän pihvit ovat tarttuneet ja yhdessä on keskellä jopa reikä – kuten kuvasta näkyy. Eikun pullat grilliin ja myös ne tarttuvat kiinni kuin rapa Nordean tuulikaappiin. Marginaalisen kidutuksen jälkeen otan pullat uunista ja peitän nolot pehmeät sisäpinnat Srirachalla, sitten HapisKimchiä pohjimmaiselle, päälle pihvi numero yksi, sitten juustoa, pihvi numero kaksi, juustoa ja habaneroketsuppia. Ketsupin päälle pekonit, salaattisiivu, tomaattisiivut ja kansi kiinni.
Taskuja ei hyllystä löydy, joten hampurilainen talouspaperin väliin ja kimppuun. No, jauhoilla kyllästetty pihvi pudottaa vihjeitä hameelle, mutta kaikki loppu pysyy paperin sisällä kauniisti. Syötävyys 4/5, koko tuote on imuroitavissa myllyyn ilman jäämiä edes talouspaperissa, keräilyerät toki noukin helmoista, mutta pudonneet palaset olivat niin rasvattomia ja kuivia ettei edes jälkiä jäänyt. Koon mitoitin niin, että jos olisi ollut huulissa muuta kuin vienoa punaa ei ylähuuli olisi tahrinut nenää eikä alahuuli leukaa vaan kaikki pigmentti olisi löytynyt syönnin jälkeen paperista, hampaista ja lempeän jätemyllyn uumenista.
Koko, no kahdella pihvillä se on ihan riittävä lounas ja siihen olisi pitänyt jäädä, jos pysytään kohtuudessa. Kuvasta ja tekstistä voi päätellä ettei kohtuus ole yksi kolmesta etunimestäni. Eikä edes liikanimeni, se on ”Nainen, joka ostaa kenkiä, joilla ei voi kävellä”.
Maku, olisi loukkaus pekonia kohtaan olla antamatta sille yhtä pistettä ja Rasilainen osaa Kimchin, joten siitä toinen. 2/5
Hinta-laatusuhde 2/5. Tammisen jauhelihapihveillä ei ole mitään asiaa burgeriin ja burgerin tähti on pihvi. Vaikka tuo ei juuri mittään maksanut, ei se mittään muuta antanut kuin täytettä myllyn ja ideoita siitä mitä tehdä toisin.
Kokonaisuus 2/5.
No, miksi kutsun tätä referenssiburgeriksi? No, huomenna ja ylihuomenna kaikki burgerit, jotka ovat tätä huonompia ovat abysmaalisia, ne jotka yltävät tähän ovat kamalia ja ne jotka ylittävät tämän ovat vähintään normaaleja. Ja kun laskin raaka-aineiden hintoja sekä kuluttamaani aikaa, niin voin paremmin arvioda sitä mitä rahalla saa. Valitettavasti tämä meni muuten niin metsään, ettei siitä ole vertailuun kuin varoittavana esimerkkinä.
Ja saatan kyllä ostaa jatkossakin Tammisen valmispiffejä, mutta sitten teen sienisoosin ja pottumuusin kylkeen ja kutsun kaksi ihmistä syömään. Noita ei voi ottaa vakuumista ja tunkea takaisin jääkaappiin vakumoimatta – varsinkaan seuraaviksi kolmeksi päiväksi, jotka olen tukevasti ulkoruokinnassa. Olisi ollut fiksumpaa maksaa pienemmästä määrästä tuotteita, mutta tyhmyydestä turpoaa vatsa….
Fuula-täti 